Nonnii! Aikaahan taas on vierähtänyt viime kirjotuksesta jo tovi, olen pahoillani siitä. Tää aika on mennee vaa nii noppeesti ja iltasin ku pannee pään tyynyyn nii ei mee montaa sekunttia kun alkaa vaan ZzzzZZzzZZ.
Meikäläinen ja kaks muuta matkakumppania on saanu jo itelleen flunssan päälle, mutta ei onneks menoa oo haitannu! :)


Maanantaina alko siis harjottelu virallisesti. Otettii yhteyttä meän yhteyshenkilöön, mutta ei kerennyt vastata meille ennen maanantaita. Joten siis mehän päätettii vaa lähteä aamulla klo 9 sairaalaan ettimään jotaki henkilöä joka ossais neuvoa meille missä meän pitäs olla. No hetki sompailtii sairaalassa ja tajuttii ettei kukkaa vaa puhu englantia. No, otettii sitte suunnitelma B ja käveltii yliopistolle. Sieltä sitte yks mies käveli heti vastaa ja alko kyseleen mistä tullaa ja jne.. Kerrottii hälle ohessa että etitään erästä ihmistä ja hänhän sitten soitti kyseiselle henkilölle. Lopulta meitä tultii yliopiston alakerrasta noutamaan ja käveltii johonki opettajien toimistoon. Siellä hetki ooteltii, kunnes paikalle tuli odotettu miehemme, Tom. Tom ihmetteli sitä, kuinka me ollaa sinne löyetty. No siinä rupateltuamme Tom näytti suunnitelman mitä tehhään sairaalassa. Suunnitelmaan oli laitettu sisätautien osasto, naisten tautien osasto, kirra ja lasten osasto. Eli mielenkiintoista tullee olemaan! Tapasimme myös myöhemmin jonku ylilääkärin, mutta hänen tappaaminen oli kovin pikainen.
Tänä ekana viikkona olemme siis olleet sisätautien osastolla, jossa on sydän- ja verisuonitauteja sairastavia sekä yleisimpiä sisätauteja sairastavia. Nämä on jaoteltu eri käytäville osastolla, että erotetaan ne.
Sairaalassa on lääkäreitä Suomeen verrattuna enemmän, osastolla on 11 lääkäriä molemmin puolin. Eli yhteensä kerroksessa on 22 lääkäriä. Hoitajia taas on vähemmän ja niitä on noin yhdellä puolen 8. Myös on hoitajien assistentteja 2 yhdellä puolen. Hoitajat on jaettu osastolla eri tehtäviin, vain tietyt hoitajat antavat lääkkeet, osa kirjaa ja kaikkea en muistakkaan!
Tämä viikko ollaan katottu aika pitkälle mitä muut tekkee. Tuutorit eli Dinh ja Phuc ovat näyttäneet lääkkeen antoa ja haastatelleet potilaita ja kertoneet meille potilaitten historiasta. Lääkehoito vaikuttaa toistaiseksi erilaiselta, tabletteja ei hirveästi oo näkyny muuta ku potilaitten omat lääkkeet. Lääkekärryt on kokoaja käytävillä, josta hoitajat ottaa lääkkeitä ruiskuihin. Lihakseen pistoja on paljon ja ne pistetään pakaraan. Iv-kanyyleja on osalla, mutta osalle annetaan pistämällä neulalla suoraan verisuoneen lääke, mikä kauhistuttaa meitä. Kanyyleja käytetään vaan jos on pitkään osastolla. Hoitajat ei tee perushoitoa vaan omaiset huolehtii siitä. Mikä on ihana nähä, että omaiset todella huolehtii potilaista esim. hieromalla ja olemalla kokoajan läsnä.
Tännää meille käviki vähä hassusti :D Oltiin taas meän tuutoreitten kanssa ja he kerto että tavataa lääkäri tännään. No, haastateltii kahta potilasta tuutoreiden kanssa ja lääkäri pamahti paikalle. Lääkäri halus, että me kerrotaan hänelle taustoja potilaasta. Mentii kaikki vähä hämilleen, että yhtäkkiä täytyy alkaa sepostaa jotaki. Hieman kieli mutkalla ja Inkan mahtavalla kielipäällä saatiin kerrottua potilaasta mitä muistettiin. Hieman noloina kuitenki oltii ku ei iha kaikkia muistettu mitä ois pitäny :D mutta tässähän sitä oppii! ;D
Eipä sairaalasta sen enempää stooria, sitä tullee varmasti myöhemmin lissää.
Hue vaikuttaa siis tosi ihanalle paikalle. Tällä hetkellä asutaan hotellissa Champa, johon me ei olla oikee tyytyväisiä. Huoneilma on tosi kostea kokoaja ja vaatteetki on iha märkänä. Ja tää on muutenki kaukana kaikesta, täytyy aina hirvee mietintä että missä syyään päivällinen.
 |
| Meän poppoo plus vietnamilaiset tuutorimme :) |
Hauskoja noi paikalliset kyllä. Jokapäivä saahaan kommenttia ja meän perrään kyllä huueellaan paljo. Yks päivä oltiin lähössä just sairaalasta hissillä alas ku paikallinen kyseli meän tuutoreilta, että mistä ollaan kotoisin jne. No siinä sitte kyseinen mies katto meikäläistä ja sano vaa et olisin ainut kuka vois naida vietnamilaisen miehen ku oon nii samanpitunen ku vietnamilaiset. Hississä sitte joku muu sano jotaki vietnamiks ja kaikki käänty kattoo meitä ja repes, ei kyllä iha tietoa mitähä ne meistä puhu :D
Alkuviikosta oli hyviä ilmoja, jolloi käveltii aika paljon. Nyt loppuviikko on sateinen, joten ollaan kuljettu taksilla. Eilen meniki hermo yhteen taksikuskii ku se kierrätti meitä iha kunnolla, vaikkaki yritettii neuvoa sitä. Tuli kallis matka ku makso jotaki 65 000 eli noin 3 e vaikka normaalisti keskustasta hotelli maksaa vaan 25 000 dongia eli noin euron.
 |
| Pienempi joki Huessa |
 |
| Luultiin että meni joku paraati, mutta kyseessä oliki ruumisauto, jossa oli useita arkkuja |
Tännää käytii ostaan polkupyörät, jolla tullaan kulkemaan täällä! Polkupyörien hinta oli noin 500 000 dongia eli noin 20 e , ostettii käytettynä. Mutta nyt kyllä kelpaa polkea! Kiitos vaa ihanien tuutoreitten jälleen ku lähtivät meitä auttamaan pyörien ostossa, meiltä ois voitu pyytää iha tupla hinta!
 |
| Mitä jäbä duunaa?? |
 |
| Paikallinen naistenmies! Hurmas meikäläiset tyystin! |
 |
| tiistai-illan happy houriin eksyttiin vahingossa |
 |
| Käytiin myös kampaajalla, makso 62 500 dongia per naama, eli 2,5 euroa :D |
Tällästä tällä kertaa! Palathaan! ;)